Mä havahduin yhtenä päivänä siihen, että nyt on ensimmäinen kevät neljään vuoteen kun mä en valmistaudu pääsykokeisiin. Kaikki neljä edellistä kevättä ovat kuluneet enemmän ja vähemmän nenä kiinni pääsykoekirjoissa. Tämäkin kevät kyllä kuluu hyvin tiiviisti nenä kiinni kirjoissa ja tietokoneen ruudussa, mutta opiskeltavat asiat ovat erejä ja paljon mielenkiintoisempia.
Mä olin melko varma, että kevään mittaan mua mietityttää usein se oliko mun päätös oikea, oliko oikein päättää olla hakematta lääkikseen. Olen asiaa muutaman kerran mielessäni pyöritellyt, mutta tullut joka kerta hyvin nopeasti siihen lopputulemaan, että päätös oli tähän hetkeen täysin oikea. Tuntuu ihan älyttömän hyvältä, kun ei tarvitse pyöritellä samoja pääsykoekirjoja viidettä vuotta putkeen, vaan saa keskittyä kokonaan muihin juttuihin. On myös tosi vapauttavaa ja helpottavaa ajatella, että tänä keväänä ei ole tiedossa hirveää toukokuu-stressiä ja kesän aikaista loputonta jännitystä, joka on aina päättynyt pettymykseen.
Opiskelu on ihan hirveän mukavaa, mutta samoja kirjoja vuodesta toiseen lukiessa siitä lähtee into ihan kokonaan. Viime keväänä annoin itsestäni varmasti 100 % pääsykokeisiin valmistautumiselle ja kevään lopulla fiilis olikin kyllä kaikkensa antanut. Tänä keväänä tiedossa on paljon mielenkiintoisia ja ennen kaikkea kokonaan uusia opiskeltavia asioita, joiden oppimista todella odotan. Opiskelumotivaatio on todella korkealla ja opiskelu on mukavaa.
Pääpointtina siis se, että en ole hetkeäkään katunut päätöstäni ja olen erittäin iloinen, että uskalsin tehdä sen ison ja vaikean päätöksen! Kovasti tsemppiä kaikille, jotka pääsykokeiden eteen ahertavat tälläkin hetkellä! :)
Psst! Luitko jo nämä?
Mun opiskelutaival
Päätöksiä tulevaisuuden ja opintojen suhteen
