Eilisessä postauksessa kerroin yliopiston ja AMK:n välisistä eroista. Kyseistä postausta kirjoittaessani innostuin käymään enemmänkin läpi omaa opiskelutaivaltani lukiosta tähän hetkeen ja tämä postaus käsittelee sitä. Toivon kovasti, että näistä postauksista olisi hyötyä edes jollekin opiskelupaikkoja miettivälle!
Mun opiskelutaival
Oman korkeakoulutaipaleeni yliopistosta aloittaneena koen, että yliopiston opetustyyli on avannut mulle ihan uuden maailman oppimisen suhteen. Mä olin lukioaikana semmonen keskiverto-opiskelija - en varsinaisesti loistanut missään aineessa, mutta en myöskään alisuorittanut. Lukioaikoina mun opiskelutyyli oli hyvin pitkälti ymmärtämisen sijaan ulkoa opettelu, sillä lukion opetustyyli ei oikein sopinut mulle (tämänkin asian olen tajunnut vasta lukion jälkeen). Heti yliopisto-opintojen alettua mulle aukesi ihan uusi maailma, sillä mä hoksasin ihan yhtäkkiä, että "ei hitsi, mä ymmärsin miksi tää asia menee noin ja näin". Sen jälkeen mä oon oppinut ihan järjettömän määrän asioita opiskelusta ja mulle itselleni parhaiten sopivista oppimistyyleistä. Oon alkanut ymmärtämään lukemiani asioita ihan eri tavalla, kun oikeasti käytän aikaa asioiden ymmärtämiseen ulkoa opiskelun sijasta.
Vähän aikaa sitten äiti sanoi mulle "sä et kyllä suostu uskomaan mitään ilman perusteluja" ja oikeastaan siinä hetkessä mä huomasin, kuinka valtavasti mun ajatusmaailma on muuttunut viimeisten neljän vuoden aikana. Siitä lukioaikoina kaiken purematta nielleestä opiskelijasta on tullut oikeasti omilla aivoillaan ajatteleva, asioita kyseenalaistava ja tietoon perustuvia perusteluita vaativa korkeakouluopiskelija. Se on ehdottomasti paras anti, mitä yliopisto on mulle tarjonnut. Kaikkien huikeiden tyyppien lisäksi tietenkin!
Koen yliopiston opetustyylin sopineen mulle hyvin, sillä kun asiat käydään läpi syvällisemmin, mun on helpompi ymmärtää ne. Ei tarvitse miettiä, että mistä tämä ja tämä sitten johtuu, kun asia käsitellään. Ja ennen kaikkea - ei tarvitse opetella asioita ulkoa.
Nyt AMK-opinnoissakin olen monessa tilanteessa todennut yliopistovuosien aikana oppimani asiat hyödylliseksi. Esimerkiksi lääkelaskuissa kemian osaamisesta on kummasti hyötyä. Kuitenkin varsinaista "alakohtaista" osaamista olennaisemmaksi on osoittautunut itselleen sopivimpien oppimiskeinojen löytyminen. Kun tiedän, millä keinoin opin parhaiten, mulla kuluu paljon vähemmän aikaa opiskeluun ja asioiden oppimiseen.
Välillä tuntuu siltä, että yliopistossa käytetyt vuodet olivat täysin turhia eivätkä vieneet mua yhtään lähemmäs mitään tutkintoa, mutta ilman niitä vuosia en ihan taatusti olisi sellainen ihminen mitä olen nyt. Multa olisi jäänyt läjäpäin asioita oppimatta ja oivaltamatta.
Mä en kadu sitä, että kesällä 2015 otin vastaan opiskelupaikan Jyväskylän yliopistossa ja sitä, että opiskelin lopulta kaksi vuotta aloja, jotka eivät olleet mulle sopivia. Nyt kaksi ja puoli vuotta myöhemmin opiskelen alaa, jonka koen omakseni, enkä voisi olla yhtään tyytyväisempi! Matkalle on mahtunut monia mutkia, mutta niiden mutkien kautta oon oppinut ihan älyttömän paljon.
Se mitä haluan tällä postauksella sanoa on, että uskalla ottaa riskejä. Uskalla kokeilla ja uskalla todeta, ettei valinta nyt mennytkään ihan nappiin. Kaiken kaikkiaan tärkeintä opiskelupaikkaa miettiessä on se, että opiskeltava ala on mielenkiintoinen ja se on sitä, mitä sä itse haluat. Kolmea eri alaa opiskelleena osaan sanoa, että loppujen lopuksi muilla asioilla, kuin sillä, että ala on mieluinen ja voit nähdä itsesi kyseissä ammatissa valmistumisen jälkeen, on hyvin vähän merkitystä! Eri opetustyyleihin, vaatimuksiin, vieraskielisiin materiaaleihin, uuteen kaupunkiin, uusiin ihmisiin ja kaikkeen muuhun kyllä tottuu, eikä niitä kannata etukäteen stressata.
Tsemppiä päätöksiin!
